Viivi ja Naava päättivät tyypillisesti ajoittaa juoksunsa peräkanaa, ja riemua on riittänyt. Varsinkin Ossi-papan rauha on häiriintynyt pahasti. Se tekee millintarkkaa työtä ulkona etsiessään herkkupissaläikkiä, ja öisin sitten itkettää.
Mielenkiintoista on ollut myös lenkkeily Ruovedellä, täällä kun tulee vastaan tai pihoista perään ryntää kahleet katkoen tai yli aitojen jos minkälaista turjaketta. Naapuruston samojediuroksen taas eräänä päivänä otin kiinni kotiin palautusta varten, se kun karkasi pihastaan narusta Viivin perään ja tuli mukana kotipihaani saakka. Onneksi silloin Viivin juoksu oli jo ohi...enkä aikaisemmista kokemuksista viisastuneena kulje sielläpäinkään juoksuisen nartun kanssa. Kerranhan tämä sama innokas ja periksi antamaton kosiomies ryntäsi etuovesta sisälle, kun avasin oven. Muutenkin aina välillä ihmetyttää, miten suurpiirteisesti ihmiset koiriensa tontilla/hallinnassa pysymisestä huolehtivat. Varsinkin Naavan kohdalle on osunut tarpeettoman monta päin ryntäävää ja räyhäävää irtokoiraa. Eipä se paljon naurata, kun kuljet pikkupentu hihnassa kävelytiellä ja pihasta ryntää rottweiler räyhäämään sentin päähän. "Se on ihan kiltti!" Just.
No, Ikaalisissa saamme lenkkeillä ihan vapaasti :)
Siellä kotipihasta rantaan päin on aurattu ihan oma polku. Viikonlopulla tosin oikein varovasti edeten oli jopa hankikantokeli.
Viivi on varmasti jotakin sukua saukoille, sen lempihommaa on mäenlasku. Yleensä sitä harrastetaan takapihan rinteessä tai muuten vain sopivassa lumikasassa. Jäähallin takana jo heti alkusyksystä (ja myöhään keväällä) oleva lumikasa vetää puoleensa satojen metrien päästä. Mutta paremman puutteessa ihan tien penkkakin käy.
Nyt Naavan juoksun innoittamana on aloitettu myös tanssiharjoitukset.
Mutta kevättä kohti tässä mennään. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun koirat saivat itsensä kuraisiksi lenkillä. Katuojat juoksee :) Pian ollaan siinä vaiheessa vuotta, että töissä iskee paniikki: ehditäänkö ??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti