maanantai 30. kesäkuuta 2014

Surullinen viikonloppu

Kesälomakelit eivät ole olleet ihan parhaasta päästä. Juhannusta vietettiin mökillä takkatulen ääressä, ulkona muutama aste, mutta plussan puolella kuitenkin. Talviturkki on vielä minulta kastamatta. Sateet ovat nostaneet Kyrösjärven pintaa niin, että laiturin ritilät lähtivät narukiinnityksistäni huolimatta kellumaan. Kahluuhousut piti pukea, että sain ne raahattua rannasta takaisin paikoilleen. Nyt ne on sitten kiinnitetty nippusiteillä.
Koirat ovat lotranneet vedessä joka päivä. Niitä ei kurja keli haittaa ollenkaan. Onpahan mukavampi lenkkeillä.
Heti loman alussa tein pari reissua, Tallinnaan ja Pietariin. Pietarin-reissu oli oikein onnistunut, vaikka ei sitten päästy sinne, minne varsinaisesti oltiin menossa: Pietarhoviin. Upea kaupunki ja niin paljon nähtävää, että pitänee mennä vielä loppukesällä uudestaan, ainakin sinne Pietarhoviin tai Tsarskoje Seloon.
Heti juhannuksen jälkeen tuli ikäviä uutisia Ruffe-kasvatistani. Se oli alkanut sunnuntaina oksennella eikä suostunut syömään mitään. Vesi sentään maistui. Puhelun aikana kävi ilmi, että se oli pihistänyt sellaisen grillattavaksi tarkoitetun maissin. Olen kerran ollut eläinlääkäriaseman odotushuoneessa, kun leikkauksesta tuli koira, joka oli saanut suolitukoksen juurikin grillimaissin karasta. Niin Ruffekin. Ruffen kohdalla vain oli niin ikävästi, että omistaja oli työttömäksi jouduttuaan sanonut Ruffen vakuutuksen irti, leikkaus olisi maksanut ainakin tonnin, ja se oli liikaa. Jo aikaisemmin oli harmia, kun Ruffelle puhkesi epilepsia ja nekin lääkkeet tietysti maksoivat. Niinpä Ruffe joutui perjantaina lähtemään paremmille paimennuslaitumille. Tosi surullista! Muistakaahan ihmiset huolehtia koirien vakuutukset kuntoon tai muuten varautua siihen, että ihan hetkessä voi tapahtua jotakin, joka on ihan hoidettavissa, mutta maksaa...ehkä paljonkin.
Lauantaina olimme sitten ihan läheisimpien kanssa saattamassa "kenneltyttöäni" Rauhaa Ikaalisten kirkkomaahan. Korkeasta iästään huolimatta Rauha oli oikeastaan ainoa, jonka huomaan voi koirat huoletta jättää reissujen tai sairastamisien aikaan. Kun Viivin reidessä oli reikä ja kauluri päässä tai kun Viivin sektio-haava repesi kokonaan ja jouduttiin uudestaan avaamaan ja sulkemaan koko vatsa, Rauha tuli hoitamaan työpäivieni ajaksi (niin pentuja kuin Viiviäkin). Mundon ollessa luonani välillä viikkoja hoidossa "edellisessä elämässään", Rauha tuli sille seuraa pitämään, koska poikaa kovasti itketti, kun ovi perässäni sulkeutui, vaikka vain roskapussin viemisen ajaksi. Jo berniajoista asti Rauha kuului usein oikeastaan talonväkeen, ja olihan heidän perheessään kaksi santtulalaista berniä...ja yksi kotia vaihtanut Boniton-katala, jonka henki pelastui, kun se kauttani löysi uuden kodin Juhtimäestä.
Eräs aikakausi on päättynyt.
Jospa se kesä vielä ennen syksyä alkaisi?