Tänä vuonna jäi Armaat ajat laulamatta, sillä (koska kerrankin en ollut luokanvalvoja eikä ollut mitään pakollisia todistuksenjakokuvioita ohjelmassa) otin varaslähdön eli palkatonta virkavapaata kesälomalle ja auton nokka suunnattiin kohti Norjaa ja Drammenia. Naava nautiskelee ekinokokki-lääkitystä pitkän kaavan mukaan, ja ajattelin samoilla madotuksilla kiertää nuo lähinaapurit kaikki.
Samaan aikaan, kun Ruovedellä uusia ylioppilaita lakitettiin, Naava niiasi sertin, CACIBin ja ROPin ja tuli Norjan valioksi. Aurinko paistoi Norjassa, lakkiaisväellä oli ollut vähän ankeampaa säätä.
Paluumatkalla sunnuntaina poikettiin Alfred Nobelin museossa Karlskogassa (tämä pakollinen pysähtyminen laitettiin agendaan jo menomatkalla). Hieno paikka, tosi hyvä opas, suosittelen! Enpä ole tullut ajatelleeksi, että Nobel-palkinnon olemassaolo on oikeastaan todella monen sattumuksen summa.
Yövyimme Mariestadissa ja keli oli illalla lievästi sanoen kolea. Taisivat juosta Tukholman maratonia ennätyksellisen arktisissa olosuhteissa.
Norjan-reissun jälkeen oli parin viikon työleiri Ikaalisissa: pihahommat ja mökin laittaminen kesäkuntoon harvointeineen, siivouksineen ja säätöineen. Ei yhtään tarvinnut ihmetellä, etteikö olisi ollut mitään tekemistä.
Viikkoa ennen juhannusta hain Kiran Oulusta mammalomailemaan, ja niissä merkeissä on sitten elelty siitä lähtien.
Suomen suven juhlapäivänä, juhannuspäivänä, Suomen lippujen komeasti liehuessa Kira synnytti kuusi potraa poikaa. Santtulan Q-ukot :) Aika ihmeellistä, kolmessa viime pentueessa (vuodesta 2008) meillä on syntynyt 18 pentua, joista 17 on uroksia :) Ja jos mukaan otetaan vaikka näitä edellinenkin pentue (syntynyt 2005), saldo on 21 urosta ja 3 narttua.
Kaikki näytti olevan hyvin, Q-ukot kasvoivat tasaisesti. Seuraavana perjantaina lähdin Lapin-reissulle Naavan kanssa ja pennuille tuli hoitajaksi naapurin täti (ja Herra Töpönen).
Meillä oli aivan mahtava majapaikka Lohijärvellä. Nähtiin keskiyön aurinko, saatiin tosi hyvää ruokaa Ravinteli Nälkäisessä hauessa, nähtiin poroja (vähän liiankin lähellä auton nokkapeltiä). Naava voi ulkoilla vapaana ja muutenkin palvelu oli parasta mahdollista. Vain hyttysiä oli enemmän kuin tarpeeksi.
Aamulla näytti sateiselta, nokka kohti Ruotsia ja Gällivarea. Sade paheni koko ajan ja kun vihdoin oli Naavan vuoro, satoi koko lailla kaatamalla. Ei haitannut, märän emännän kohmeiseen käteen työnnettiin litimärkä valioruusuke :) Siinä tuli kolme valioarvoa samalla kastumisella: inttivalio C.I.B, Pohjoismainen valio POHJ MVA ja sitten se Ruotsin valio SE MVA.
Paluumatka ajettiin vähän pidempää "maisemareittiä", mutta kaatosateessa maisemat olivat vähän vaisuja. Onneksi onnistuttiin väistelemään tiellä olevat porot. Ennen Lohijärveä poikettiin vielä Aavasaksan laella huikeita maisemia katselemassa.
Sunnuntaina oli vuorossa Rovaniemen näyttely. Siellä oli Lapin-lomalainen Maisakin mukana :) Maisalle ERI, vähän piti vielä kiskoa naapurikehän suuntaan. Naavalle CACIB ja ROP. Sitten kotimatkalle.
Pysähdys Ranuan eläinpuistossa ihmettä eli vielä nimetöntä jääkarhun pentua katsomassa. Se nukkua köllötteli altaan reunalla tyytyväisenä äiskänsä kanssa.
Iltapäivällä tuli ikävä puhelu pennunhoitajalta. Pennuista nuorin, Quickstep, oli kasvanut lauantaina vain 10 grammaa ja sunnuntaina kieltäytynyt syömästä kokonaan ja alkanut laihtua. Hengitys oli käynyt raskaaksi ja Tampereelle päivystykseen oli soitettu. Eläinlääkäri oli antanut ohjeeksi pakkoruokkia. Tuon ikäisellä pennulla voi olla kuulemma mikä vain ja sen auttamiseksi on kovin vähän tehtävissä. Voi olla keuhkotulehdus tai mikä vain. Oulusta ostettiin Nutri Plus -geeliä ja tultiin aika haipakkaa kotiin nollan pysähdyksen taktiikalla, välillä tielle ryntääviä hirviä väistellen.
Kotona oltiin kahdelta. Neljään asti huseerattiin Quickstepin kanssa. Laitoin kellon soimaan soittaakseni Ruoveden eläinlääkärille heti kahdeksalta aamulla. Heräsin vähän ennen seitsemää ja kävin katsomassa pentuja. Quickstep hengitti raskaasti ja otin sen hetkeksi syliin lämpimään. Sitten ajattelin torkahtaa vielä hetken ja laitoin pennun takaisin pentulaatikkoon. Vähän kello seiskan jälkeen havahduin kolinaan: Kira seisoi olohuoneen kukkapöydällä viherkasvien seassa. Päästin sen ulos ja se kiersi kaikki pihan puskat ja kukkaistutukset. Tultiin sisälle ja mentiin katsomaan pentuja: Quickstep oli jättänyt meidät :( Kira varmaankin etsi paikkaa, mihin pikkuisen kantaa.
Raskain mielin lähdin Ikaalisiin hautaamaan pikkuista suosikkipoikaani, ainoaa, joka oli jo nimetty ja joka ahnaasti imiessään tipahti jo kertaalleen pentulaatikon ulkopuolelle. Siellä se nyt lepää kantaäitinsä (isänäidinisänäidin) Jojon vieressä turvassa. Tosi surullista!
Muut Q-ukot voivat mainiosti ja kasvavat silmissä. Syntymäpaino on yli nelinkertaistunut, silmät ovat auenneet ja ukot kuulevat myös, kun niille juttelen. Pentulaatikosta kiivetään välillä ulos. Tästä se vauhti alkaa vähitellen kiihtyä.
Monenmoista kivaa ja ikävää on mahtunut tähän kesään. Ainakaan ei ole hetkeäkään tekemisen puutetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti